20060808

Turistiryhmämme on saapunut komeaan latvialaiseen linnaan. Alue on yhtä sokkeloa, sisäpiha on huikaisevan syvä kuilu, jonka yllä kulkee portaita ja siltoja. Japanilaisen näköinen nuori isä pyörittää ala-asteikäistä tytärtään portaikossa. Näyttävät tanssivan perinteistä rock'n'rollia. Portaat ovat kapeat ja muovisen näköiset. Mitään kaidetta ei ole, alla vain pohjaton tyhjyys. Hirvittää, kun tyttö välillä lentää kuilun yllä.

Äkkiä isän ote tytön käsistä lipeää ja tyttö lentää kuin räsynukke, osuu seuraaviin portaisiin ja putoaa syvyyteen. Kauhu valtaa kaikki. Isä juoksee tytön perään hädissään. Minä laskeudun portaita auttamaan, kaivan puhelimen esiin ja näppäilen tärisevin käsin hätänumeroa. En löydä soittonäppäintä, kun isä jo juoksee verisenä ohitseni portaita ylös ja huutaa suoraa huutoa. Portaat hänen allaan pettävät ja hänkin putoaa. Tajuan seisovani tyhjän päällä, alla ovat vain huojuvat muoviset portaat, joiden materiaali tuo mieleen leikkuulaudan. Portaat eivät ole enää missään kiinni. Nyt pitäisi jotenkin saada heijattua itsensä niin, että portaat kaatuisivat lähimmän tasanteen suuntaan, sen reunasta voisi ehkä saada kiinni. Siirrän hieman painoani sinne päin, mutta portaat vain pettävät alta ja minä putoan.