20060113

Olemme olleet rakennustyömaalla varkaissa JN:n kanssa. Tavara on kyllä periaatteessa jonkun, mutta me teeskentelemme hyvän tavaran jääneen heitteille ja olevan siis vapaasti vietävissä. Juuri kun me olemme olleet katsastamassa materiaalia, poliisi on tullut. Me pakenemme. Kuljemme läpi raunioiden, jotka muodostuvat korkeista rapautuneista betonimöhkäleistä. Ruostuneet raudat törröttävät harmaista jättiläisistä. Me hypimme tornilta toiselle ja alaspäin. Jossain tuolla alhaalla ovat meidän kulkuneuvomme pysäköityinä kadun varteen. Taivas on pimeä, mutta tähtikirkas. Kun lopulta olemme alhaalla, taivaalle muodostuu tähdistä kuvioita, kuin ilotulituksia, mutta nämä ovat oikeita tähtiä. Tähtikuvioista muodostuu kirjaimia, kirjaimista sanoja, ja sanat alkavat kulkea alhaalta ylöspäin. Ymmärrän, että nämä ovat lopputekstit. Kaikki on sittenkin hyvin. Tämä oli elokuvaa, suunniteltu juttu, poliisit eivät oikeasti ole perässämme. Vedän päähäni valkoisen kypärän ja nahkatakin vetoketjut kiinni. Kiinnitän nahkaisen kasvosuojuksen kypärään ja asetan pilottimalliset aurinkolasit silmilleni. Nousen poliisimoottoripyöräni selkään. Niin, itse asiassahan minä olen poliisi, samalla puolella kuin takaa-ajajani. Kaikki oli leikkiä vain.