20050227

Kesken loman kuulen, että Timo E. on tehnyt itsemurhan. Menen hänen luokseen, ja siellä hän on, jakaa pois tavaroitaan, joita ei enää tarvitse, koska on kuollut. Minulle hän tarjoaa vaaleanpunaista läppäriä, koska firma kuulemma hankki niitä kolme kappaletta äskettäin, hyviä läppäreitä, etteivät mene haaskiolle. Hänellä on tarjota minulle myös jokin keskeneräinen sarjakuvaprojekti, jonka voisi kuulemma saattaa albumiksi asti. Otan mielelläni, läppäristä olen melkein innostunut. Sitten on vielä karttapallo. Timo kysyy haluanko senkin. Sanon haluavani. Timo kysyy onko minulla sellaista ennestään. Joudun vaikeaan tilanteeseen ja jään ahneudesta kiinni, koska minun on tunnustettava, että on kyllä, mutta se on koko porukan yhteinen, minä haluaisin oman.


Loma jatkuu. minä etsin festivaaleja, T. odottaa sillä aikaa veneellä. Löydän jotkut puolilöysät bileet ja päädyn upealle veneelle, joka näyttää enemmän loistoasunnolta kuin veneeltä, mutta siellä ei ole ketään. Kaapista löytyy lääkeputkilo. Sen kyljessä sanotaan, että ainetta käytetään pohja-aineena kun ladataan chilumia. Ensin tätä ainetta pohjalle ja sitten hatsit päälle. Ainetta saa vain apteekista.


On kaunis auringonlasku. Maisema on joka puolella märkää rämettä, kuin Dagobahia, mutta valoisampaa. Etsin aamiaisbileitä, koska on nälkä. Ajelen hiekkaista mäkeä alas kohti rantaa. Jossain täällä pitäisi olla aamiaisfestivaalit. Ei näy. Mäessä on tosin pieni talo ja sen pihalla pari turistia. Kysyn kahdelta kikattavalta ruotsalaisblondilta, tietävätkö he bileistä mitään. He osoittavat rantaan ja nauravat.


Rannassa on paljon väkeä ja ravintola, josta pitäisi saada loistavaa aamiaista, mutta paikka on kiinni. Seinällä on plakaatti, jossa lukee henkarinkokoisilla kirjaimilla: "We became lesbians! We won't be back until we become sirs!" Joku kertoo, että näin se on, Hedelmäkeisarit, kuten paikan omistajia kutsutaan, ovat häipyneet. Seinällä on kuva näistä Hedelmäkeisareista, jotka osoittautuvat yllättäen suomalaiseksi homopariksi. Toisella on hammasraudat ja he näyttävät tutuilta. Mutta ei auta. Kiinni mikä kiinni. Harmi, täältä olisi kuulemma saanut erinomaista tuoretta ananasta.


On palattava lomalta kotiin. Sitä varten pitää hakea polkupyörä ja korjata auto. Polkupyörä on vanha italialainen harjoituskilpapyörä, joka on aivan lahonnut. Kumit ovat haurastuneet hajoamispisteeseen ja roikkuvat riekaleina hapettuneiden kevytmetallivanteiden ympärillä. Kun T. näkee mitä tuon, hän moittii: mitä sinä nyt tuollaista romua. Minä sanon sille että ei se ymmärrä. Kun kaikki kamat ja ihmiset on saatu pakattua autoon ja auto seisoo Talon pihalla, huomaan, että ovien välisen palkin alaosa puuttuu. Yritän korjata autoa, mutta se hajoaa aina vain pahemmin. Lopulta se on kokonaan palasina. En enää muista mikä pala kuuluu mihinkin ja tunnen nousevaa pakokauhua. Kädessäni on pitkä pätkä kellastuneen valkoista johtoa, jonka tiedän kuuluvan jotenkin auton sisälle kiertämään sitä. En lainkaan hahmota miten päin sen pitäisi tulla. Sitten tajuan, että tuo yksi läpinäkyvä muovinpala on sisävalo, joka kuuluu ohjaajan oven yläpuolelle. Tunnistan sen siitä, että siinä on kolmiasentoinen kytkin: aina poissa päältä, päällä vain kun ovi on auki ja aina päällä. Kytkimen viereen on kiinnitetty kartta, jossa on mallein osoitettu missä yhteydessä mitäkin asentoa tulisi käyttää. Taajaman ulkopuolella oikea asento on aina poissa, taajamassa se keskimmäinen ja vuoristossa aina päällä. Valon muovikuvussa on läpinäkyvä tarra, jossa lukee mustalla "www.google.com". Oletan että se on liimattu siihen edellisen korjaamokäynnin yhteydessä, koska silloin kun auto on tehty, Internetistä ei ollut kuultukaan.


Saatuani auton kasaan ajelemme pitkin saaristoa. Saavutaan värivalojen valaisemalle kadulle. Mennään ottamaan vielä yhdet. Paikka on Roban Dtm, mutta peilikuvana, se on Roban pohjoispuolella. Siellä juodaan jallut, paikalla näkyy myös Pomo, muinainen luokkatoverini Miia ja joku pieni tumma tyttö ja sen punatukkainen kaveri. Baarissa on eksoottinen tunnelma, itse asiassa se näyttää vanhalta Teinirobalta. Tapaan siellä Mikko O:n, jolle kerron nähneeni vaiheikkaan unen ja selitän tapahtumien tähänastisen kulun. Mikko nyökyttää. Hän tuntee ne Hedelmäkeisarit, ja tämä on niille todella tyypillistä. Kun kerron hänelle, mitä plakaatissa baarin seinällä luki, Mikko osaa ladella lopun samaan tahtiin kanssani. Kyseessä on ilmeisesti jonkinlainen tunnettu queer-slogan, joka liittyy Iso-Britanniaan tehtäviin sukupuolenvaihdosmatkoihin.


Pomo tarjoaa koko seurueelle. Minä kaadan omasta lasistani jallua tasaisesti kaikkien laseihin riippumatta siitä onko niissä jo jotain. Baarissa alkaa jonkinlainen show. Minttu meidän koulusta pelleilee lavalla ja esittää selvästi täysin ex tempore jotain. Piisi taitaa olla Madonnaa. Minä selitän vierustovereilleni, että Minttu on muuttunut paradoksaalisesti kouluajoista vähemmän kuin kukaan. Se muuttui jo silloin koko ajan ja on jatkanut muuttumista samalla tavalla edelleen. Tytöt palaavat baaritiskiltä kahvikupit kädessä. Muuta ei kuulemma enää saanut. Ilmeisesti pilkku on tullut.


Lähdemme pois baarista. Uloskin joutuu jonottamaan. Samaan aikaan tulee toinen jono sisään. Liian humalassa ei saisi olla kumpaankaan suuntaan. Joku tumma kundi, joka kuului seurueeseemme, tekee takanani hurjan akrobaattisen hypyn palmua pitkin toisesta kerroksesta ensimmäiseen. Toivottavasti poket eivät nähneet. Mutta kyllä ne näkivät. Toivottavasti kundille ei käy huonosti. Samaan aikaan sisään menevässä jonossa vastaan tulee pieni mies, joka saattaa olla alaikäinen tai yhtä hyvin vain todella pieni ja vanha. Poke kysyy paperit, mutta tämä tarjoaa vain jotain nimeä. Mies ja kerberokset jäävät neuvottelemaan ja me pääsemme vihdoin ulos, minä ja kolme tyttöä. Minulla on kahden kädet käsissäni. Nämä tytöt ovat kyllä selvästi keskenään pari, mutta silti on kivaa pitää kädestä kiinni. Kolmas, tummatukkainenkin työntää kätensä minuun kiinni ja se sävähdyttää, hän saattaisi olla vapaa. Tekisi mieli irrottaa ote tyttöparista ja omistautua kokonaan tummatukalle, mutta se ei käy päinsä, sillä se vaikuttaisi liian ilmeiseltä lähestymisyritykseltä tummatukkaista tyttöä kohtaan. Pian olemme ulkona.

20050222

Kymmenen tyttöä sinisessä makuuhuoneessa.
Kymmenen tyttöä menneiltä vuosilta, minun elämäni tytöt,
kaikki yhtä aikaa yökylässä.
Kymmenen tyttöä yhdessä valtavassa sängyssä,
alasti ja leikkimieltä täynnä.

20050221

Tulva nousee. Talolta on päästävä pois.

Kallionkolosta löytyy lasikuituinen pelastusvene. Se on pressuilla peitetty ja näyttää siltä, että sen voisi saada kuntoon. Avaan pressut ja käy ilmi, että vene on puolillaan vettä. Onneksi löytyy äyskäri. Kun alan äyskäröidä, huomaan, että veden seassa lilluu bensalätäköitä. Se merkitsee sitä, että vedet ja bensat ovat menneet sekaisin ja moottorissa on vettä, se on ruostunut, eikä varmasti enää toimi. Se on O:n syytä. Ei hän sitä tahallaan ole tehnyt, mutta hän ei olisi saanut koskea veneeseen. Vaikka mistäpä hän olisi voinut tietää, mistä kukaan olisi voinut tietää, että venettä vielä tarvittaisiin, ja mistäpä hän olisi voinut tietää, että vesiä ja bensoja ei saa sekoittaa.

Olemme jumissa.

20050217

Viikkiin, Viikkiin. Siellä on lakritsitehdas.

20050216

Asumme Siskon kanssa Töölössä. Minä haluaisin vaihtaa työhuonettani toiselle puolelle kämppää. Tai itse asiassa haluaisin uuden huoneen ja sen lisäksi pitää vanhan. Selittelen Siskolle jotain paremmista näkymistä, vaikka uudesta huoneesta on melkein huonommat näkymät. Toki paremmat näkymätkin olisivat hauskat, mutta tästä talosta ei meri- tai vuoristomaisemaa löydä, vain sisäpihoja tai vastapäisiä taloja. Oikeasti haluan huoneen, koska minusta meidän osastollamme on siihen huoneeseen ikiaikainen oikeus. Sitä en kuitenkaan Siskolle sano. Yllättäen Sisko sanookin totta kai, ota vain.
Menemme katsomaan huonetta. Se on ollut pitkään käyttämättömänä. Pohjoispuolen kevättalvinen valo tulvii. Kaikki on paksun rasvaisen pölyn peitossa. Huoneen etuosassa on panssariverkkoaita, joka kolisee ja kaikuu, kun avaan sen. Menemme peremmälle huoneeseen, ja muistan että minun kirjojani on täällä säilytyksessä. Kaikkein parhaat kirjat. Sisko menee heti selaamaan ja ihastelee.
- Sinulla on tämäkin.
- No tietenkin on.
Ja täällä kaikkein rakkaimmat kirjat ovat. Käyttämättöminä. Sisko selailee yhtä. Se aukeaa kohdasta, johon olen piirtänyt sinisellä kuulakärkikynällä Aleksis Kiven muotokuvan.
- Hieno.
Lapset ovat mukana ja minussa alkaa pakahduttava haikeus.

20050215

- Mitä sinä tältä elämältä haluat?
- Sitä mitä muutkin, lottovoittoa.

20050207

Olimme Talolla käymässä. Oli talvi ja töitä olisi pitänyt tehdä. Öljykattilassa oli hoitaminen, että talo pysyi lämpimänä. Lapset tekivät pihalle uskomattoman puumajan, joka oli kokonainen terassi puiden oksistossa. Minä lupasin auttaa, mutta jäin miettimään mihin viimeinen terassinpala kannattaisi laittaa. En koskaan saanut palaa ylös, koska huomasin, että yksi puu kaatuu. Naapuri oli sahannut valtavia puitaan parin metrin mittaisiksi pätkiksi, mutta puut olivat vielä pystyssä. Nyt ne lähtivät pala palalta kaatumaan, tai pikemminkin romahtamaan. Yritimme katsoa, missä rungossa näkyvät sahausjäljet ja juosta karkuun. Joku runko melkein osui. Puiden pilkkominen liittyi Kr. H.:oon.

Mutta sisällä soi puhelin. Minä menin katsomaan. Se oli joku auktoriteetti, ehkä isoäiti. Aloimme laittaa ruokaa. Kl. H oli vaimoineen paikalla. Minä nain vaimoani sormin keittiön lattialla. Kl. H. valitti sillä aikaa jostakin ja katsoi, että lapset eivät pääse näkemään seksiä. Myös Kl. H. oli pian alastomana selällään keittiön lattialla. Hänen jalkojensa välissä oli tumma tuuhea turkis, joka oli nuoltu märäksi. Hän kuiskasi vaimolleni, että P. on saapumassa pian paikalle ja kysyi vaimoltani, miten tämä aikoo selittää P:lle sen, että on harrastanut seksiä minun kanssani. Minä ihmettelin itsekseni vieressä, mitäs selittämistä siinä, aviopuolisot, mutta vatsaan tuli tyhjä kohta, kun tajusin, että vaimollani on suhde P:n kanssa ja P. edellyttää tältä ehdotonta uskollisuutta, mikä selittää avioseksin olemattoman määrän.

Valmistauduimme lähtemään pois Talolta, mutta naapurit olivatkin yllättäen täynnä porukkaa, vaikka luulin, että talvisaikaan olisi naapurustossakin hiljaista. Nyt maiseman kansoittivat kuitenkin aivan eri otukset kuin kesällä. Viereisessä talossa oleskeli mustia tyyppejä, joilla oli seinällä suunnaton lakana ja siinä jonkun aggressiivisen rap-bandin kuvat. Minä en millään saanut mieleeni mikä on tuon bändin nimi, vaikka keskustelin jonkun kanssa (ehkä Matiaksen) heidän levystään ja olin sitä mieltä, että levy on ilman muuta klassikko, koherentti kokonaisuus, josta ei huonoja piisejä löydy eikä edes keskinkertaisia. Albumin merkitystä myöhemmälle muusikkihistorialle ei voi aliarvioida, se on kestänyt erinomaisesti aikaa ja ennen kaikkea siitä on osattu jättää kaikki huonot piisit pois. Klassikko siis, lähes pyhä.

20050203

Laaksossa on valtavia koneita. Suunnattoman suuri kaivinkone laakson pohjalla ja toisen puolen rinteellä puskutraktorin tapainen. Taivaan kokoinen kaivinkone rouhaisee aina mäen verran maata kauhaansa ja kääntyy niin että kauha ja sen kuorma kulkevat laakson poikki kuin lentävä ruotsinlaiva. Kauha kippaa jyminällä maan ja toinen kone alkaa tasoittaa. Ja jälleen kulkee valtava kauha yli laakson.

Niin suurten asioiden ei pitäisi voida liikkua lainkaan. Mutta ne liikkuvat, ja laakson toiselle puolelle olisi pienen ihmisen päästävä. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä vain. Päättäväisenä ja tuimana kuin Muumipeikko minä menen. Väistän kauhaa minkä voin. Koneet ovat panssarivaunuja, Tähtien sodan kävelijöitä, pelkkä ääni lamaannuttaa jalan kulkevan. Mutta minä menen. Ison koneen kuljettaja huomaa minut ja pysäyttää koneen. Hän avaa kopin oven ja astuu ulos.

Mutta vielä on puskutraktori jäljellä. Minä kiipeän tuoretta mäkeä, kauniisti tasoitettua kukkamultaa, pehmeää ja upottavaa, kuin koskematonta pohjatonta lumihankea. Joka askeleella valun melkein saman verran alaspäin, mutta minä tarvon. Näen että isomman koneen kuljettaja on tullut katsomaan kiipeämistäni ja taputtaa minulle tupakka suussa. Kerran puskutraktori huitaisee jollain osallaan minun kohdaltani. Painun nopeasti matalaksi ja saan väistettyä kauhaa.

Vasta kun olen aivan lähellä, puskutraktori huomaa minut. Ehdotan että pelaamme korttia, ja isomman koneen kuljettaja käskee koneen totella. Puskutraktori jakaa kauhallaan meille kasinon kädet ja pöydän mullalle, ja me pelaamme.

Mutta traktorin moottori käy edelleen. Vieläkään ei laaksoon ole laskeutunut hiljaisuus.