20061218

Olen saanut lahjaksi saaren. Se sijaitsee Talon edustalla lyhyen venematkan päässä. Päältä se on pelkkää kalliota, sisältä jylhä linnake. Se on muinoin rakennettu sotilastarpeisiin, mutta nyt se on siviilikäytössä ja minun. Tai itse asiassa vain puoliksi. Joku toinen omistaa toisen puolen, joku minulle tuttu.

Luolaston uumenista pitäisi löytyä erinomainen äänitysstudio, mistä olen erityisen innostunut. Harhailen käytävillä, mutta studiota ei kuitenkaan löydy. Sen sijaan löytyy baari, jossa näköjään saa tupakoida, minkä panen ilolla merkille. Lisäksi on ainakin lasten puuhapaikka kiipeilytelineineen sekä gourmet-ravintola. Sisko tulee vastaan, mutta jatkamme matkaamme lyhyiden tervehdysten jälkeen.

Missä se nyt on se studio? Hyvässä lykyssä J:kin on siellä.

20061101

T parkuu.
- Meidän piti olla avoimia! Meidän piti puhua totta! Mitä sille tapahtui? Miksi sinä et puhu minulle?

20060830

Ne ovat suuttuneet ja aikovat pommittaa meitä. Tulossa on kuulemma kolme Stukaa, joiden kohteena on meidän talomme. Juoksen varoittamassa ihmisiä ja haalin väkeä väestönsuojaan.

Joudun kuitenkin käymään vielä kerran kotona ennen kuin voin vetäytyä pommisuojaan. Olen edelleen asunnossani sisällä, kun kuulen Stukan ujelluksen. Heittäydyn lattialle ja yritän etsiä mahdollisimman suojaisan paikan, vaikka mitäpä sillä tekee, jos talo sortuu. Pelottaa yllättävän vähän. Muistan kertomuksen isoäidistäni, joka halveksi venäläisiä ja jatkoi taulunsa maalaamista, vaikka hälytyssireenit soivat. Eihän sillekään käynyt kuinkaan, vain taulun märkään öljyväriin tarttui sirpaleita, kun ikkunat pamahtivat sisään.

Nyt koneen ääni kuuluu jo raivoisana. Pian viheltää ja tuntuu valtava järähdys.

Ei tullut ainakaan täysosumaa. Toinen kone on kuitenkin vielä tulossa. Jälleen ujellus, vihellys ja järähdys.

Koneet lentävät pois. Me selvisimme.

Ulkona kansa ihmettelee tapahtunutta. Rannassa, vesirajassa, on kaksi satametristä kuoppaa. Ne ovat syösseet meren pakoon monen sadan metrin säteeltä. Näky on järkyttävä.

Miten on mahdollista, että meidän talostamme ei mennyt edes yhtä ikkunaa rikki? Ja miten ne eivät osuneet? Stuka on syöksypommittajista tarkin.

Tajuan, että ne eivät ehkä sittenkään olleet meidän perässämme. Kohteena taisi olla juuri uimaranta, jonne pommit putosivat. Sen on täytynyt olla näin aurinkoisena päivänä täynnä lapsia. Minä olin ainoa, joka tiesin pommien tulevan, kaikki ihmiset ovat olleet täysin valmistautumattomia. Ja minä luulin, että olen itse kohde. Kuinka monta ihmistä kuoli?

20060808

Turistiryhmämme on saapunut komeaan latvialaiseen linnaan. Alue on yhtä sokkeloa, sisäpiha on huikaisevan syvä kuilu, jonka yllä kulkee portaita ja siltoja. Japanilaisen näköinen nuori isä pyörittää ala-asteikäistä tytärtään portaikossa. Näyttävät tanssivan perinteistä rock'n'rollia. Portaat ovat kapeat ja muovisen näköiset. Mitään kaidetta ei ole, alla vain pohjaton tyhjyys. Hirvittää, kun tyttö välillä lentää kuilun yllä.

Äkkiä isän ote tytön käsistä lipeää ja tyttö lentää kuin räsynukke, osuu seuraaviin portaisiin ja putoaa syvyyteen. Kauhu valtaa kaikki. Isä juoksee tytön perään hädissään. Minä laskeudun portaita auttamaan, kaivan puhelimen esiin ja näppäilen tärisevin käsin hätänumeroa. En löydä soittonäppäintä, kun isä jo juoksee verisenä ohitseni portaita ylös ja huutaa suoraa huutoa. Portaat hänen allaan pettävät ja hänkin putoaa. Tajuan seisovani tyhjän päällä, alla ovat vain huojuvat muoviset portaat, joiden materiaali tuo mieleen leikkuulaudan. Portaat eivät ole enää missään kiinni. Nyt pitäisi jotenkin saada heijattua itsensä niin, että portaat kaatuisivat lähimmän tasanteen suuntaan, sen reunasta voisi ehkä saada kiinni. Siirrän hieman painoani sinne päin, mutta portaat vain pettävät alta ja minä putoan.

20060725

Seisomme neukkarissa puvut päällä. Vitsailen jotain RV:stä, kunnes tajuan että kaikki ovat vaienneet, koska RV on kuollut juuri päivää-paria aikaisemmin. Minä olin unohtanut koko asian.

20060621

Olen saanut siirron Jyväskylään. En oikein tiedä mitä minun oletetaan siellä tekevän, mutta Jyväskylään olisi kuitenkin mentävä. Minun on myös rekrytoitava sinne itselleni alainen. Markkinointijohtaja istuu suuressa puisessa kylpysaavissa selin minuun ja selittää, että huonejärjestystä muutetaan nyt kun minä lähden.

- Katsokaa nyt noita tavarakasoja. Kyllä se on hyvä kierrättää aina välillä että tulee siivottua.

Huomaan puhelimeni teltan luona. Nappaan sen ja yritän soittaa T:lle. Puhelu yhdistyy, mutta T onkin jo puhelimessa. Hän puhuu Pomon kanssa huonejärjestelyistä. He eivät ilmeisesti kuule minua, eivät ehkä edes tiedä, että minä kuuntelen. Minä olen keskustelun ulkopuolella.

20060618

Teräketjuöljy on hukassa. Iso pullo loppui, mutta jossain pitäisi olla pieni pullo, jolla pärjäisi edes vähän aikaa. Vajasta löytyy öljyn asemesta uusi moottorisaha. Remonttimies on ilmeisesti tämän tuonut. Vehje on aivan uskomaton puolitoistametrinen tykki, joka näyttää enemmän mangarobottien konetuliplasma-aseelta kuin sahalta. Terän päällä on jonkinlainen kansi. Sen alta löytyy itse asiassa neljä tuhtia terää. Eteenpäin sojottaa kaksi ja taakse yksi. Keskellä on pieni aputerä, joka halkaisee pöllin automaattisesti ja heittää klapit sivuun kuin automaattiase hylsyn. Loistavaa, tällaista on kaivattu. Minut valtaa pikkupoikamainen riemu ja voimantunne. Lataan kalun kuin konekiväärin ja käyn tykki tanassa töihin.